Painajainen
Vuosi sitten toukokuussa elin elämäni pelottavinta aikaa. Henkiset harjoitukset olivat vuosien saatossa muuttuneet entistä intensiivisemmiksi ja lähes joka hetki olin äärimmilleen virittäytynyt ja tietoisuuden tarkkailu oli jokaista ajatusta, kehoni liikettä ja ympäristöä alati tutkiva ja analysoiva. Aistini olivat herkistyneet jokaiselle pienellekin rapsahdukselle ja äänelle ja jokainen ulkoa tuleva ärsyke oli merkki jostain, joko viesti Jumalalta tai vihollisen ilmoitus läsnäolostaan. Jumalan läsnäolo ja Häneltä tulevat viestit olivat aina rohkaisevia ja merkitsivät sitä että olin siinä hetkessä oikealla tiellä. En kyseenalaistanut näitä tuntemuksia ja kokemuksia vaan pidin niitä aina oikeina ja todellakin merkkinä siitä, että olen Hänen kanssaan yhteydessä ja yhtä hänen kanssaan. Mutta nuo kokemukset olivat kuitenkin aina väliaikaisia ja aina kun koin, etten tunne Hänen läsnäoloaan, olin vielä jotenkin vajaa ja minun täytyi jatkaa harjoituksia, meditoimista, mantraamista, hänen p...